Niityt ovat ihmisen luomia biotooppeja, joita ei voi jättää omiin käsiin. Sen sijaan ne tarvitsevat hoitoa – enemmän tai vähemmän niittytyypistä riippuen – jotta niillä kasvavien lajien monimuotoisuus kukoistaa edelleen. Joillekin niitytyypeille riittävä hoito sisältää myös kalkituksen.
Miksi ja milloin niitty kannattaa kalkittaa?
Niityt tulee kalkittaa happaman maaperän parantamiseksi ja kasvien monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Kalkitus on erityisen hyödyllistä kuivilla ja köyhillä niityillä. Se tulisi tehdä kahden tai kolmen vuoden välein keväällä tai syksyllä.
Miksi niityt pitäisi kalkkia?
Kalkitus varmistaa, että liian happamat maaperät paranevat. Jos maaperän pH-arvo putoaa happamalle alueelle, niittykasvit eivät voi enää kasvaa ja ne syrjäytyvät happamampaan maaperään tottuneiden muiden kasvien toimesta. Etenkin kuivat ja köyhät niityt vaativat kalkitusta, vaikka kalkitusta ei kannata tehdä mielijohteesta, vaan sen todellinen tarve selvitetään maanäytteen perusteella. Niin sanotut indikaattorikasvit, kuten peltokorte, suolaheinä, villiorvokki ja ennen kaikkea sammal, antavat ensimmäisen osoituksen kalkin tarpeesta. Jos sen sijaan puutarhassasi on pääasiassa kuolleita nokkosia, nokkosia tai paimenen kukkaroita, tämä on osoitus melko alkalisesta maaperästä, jonka pH-arvo on korkea.
Varoitus: Älä kalkita jokaista niittyä
Jokaista niittyä ei voi kalkittaa, sillä tämä toimenpide tuhoaa pysyvästi joitakin elinympäristöjä. Kielto koskee erityisesti kaikkia kosteita ja suoisia niittyjä, koska soisempi pohjamaa tarvitsee happaman pH-arvon, jotta juuri näihin ympäristöolosuhteisiin sopeutuneet kasvit voivat menestyä. Kalkitus puolestaan on erityisen hyödyllistä köyhillä ja rasvaisilla niityillä sekä maatalouskäytössä olevilla niityillä.
Milloin ja miten kalkkipestään?
Kalkitus tehdään noin kahden-kolmen vuoden välein, mieluiten keväällä tai syksyllä. Jos rasvaniityt kalkitaan, ei eläinlannoitteita, kuten lantaa tms., saa levittää samanaikaisesti. Muuten typpi ei päädy maaperään, vaan yksinkertaisesti karkaa ilmaan. Käytetystä kalkkityypistä riippuen käsitellyillä niityillä ei saa laiduntaa vähintään neljään viikkoon - sateen tiheydestä riippuen - eläinten myrkytyksen välttämiseksi. Tämä koskee kuitenkin vain poltettua kalkkia, joka tunnetaan myös nimellä poltettu kalkki.
Millaisia kalkkikiveä on olemassa?
Periaatteessa kalkkia on kolmea eri tyyppiä. Hiilihapotettu kalkki on hellävaraisin, koska se vapauttaa vaikuttavat aineet vain hyvin hitaasti. Tällä kalkilla ylikalkkiutuminen on käytännössä mahdotonta. Vaikka emäksinen tai poltettu kalkki toimii paljon nopeammin, sitä ei suositella kotipuutarhoihin, koska se syövyttää ihmisiä, eläimiä ja kasveja. Kahden mainitun tyypin lisäksi löytyy myös sekoitettua kalkkia, jota - tyypistä ja toimittajasta riippuen - voi koostua hyvinkin erilaisissa suhteissa.
Vinkkejä ja temppuja
Niittyjen lannoituksessa, kuten kalkituksessa, kaikkia niittyjä ei kannata lannoittaa. Etenkin köyhiä niittyjä kannattaa lannoittaa vähän tai ei ollenkaan herkän ekologisen tasapainon vuoksi.
