Villikarhunvatukka metsässä kärsii harvoin vakavista taudeista. Puutarhaan jalostetut karhunvatukkalajikkeet sen sijaan tarvitsevat joskus hieman apua erilaisia taudinaiheuttajia vastaan.
Mitä sairauksia karhunvatukoissa esiintyy ja miten niitä voi ehkäistä?
Tärkeitä karhunvatukkasairauksia ovat Rubus-tauti, viiniköynnöksen tauti, härmäsieni, härmäsieni, harmaahome ja Colletotrichum-hedelmämätä. Säleiköt, marjalannoite, korjattujen keppien säännöllinen leikkaaminen ja tartunnan saaneen kasvimateriaalin poistaminen auttavat enn altaehkäisevästi.
Tuholaiseläimiä karhunvatuppissa
Sienien ja muiden taudinaiheuttajien aiheuttamien sairauksien lisäksi löytyy myös lukuisia tuholaisia, jotka voivat vahingoittaa lehtiä ja hedelmiä. Yksi tunnetuimmista karhunvatukkakasvien tuholaisista on ns. karhunvatukkapunkki. Se imee hedelmiä, mikä tarkoittaa, että ne eivät enää kypsy täysin ja pysyvät punaisina. Paras vastalääke karhunvatukkapunkkien ja yhtä haitallisen kukka-salkerin leviämistä vastaan on leikata pois korjatut karhunvatukkakepit syksyllä ja talvella. Näin tuholaisten kytkimet ja talviset piilopaikat saadaan poistettua vanhojen keppien versojen avulla.
Hoito ja lannoite karhunvatukoiden elinvoimalle
Enn altaehkäisy on paras tapa ehkäistä sairauksia karhunvatukoissa. Sadon yleistä elinvoimaa tulee lisätä sijoittamalla karhunvatukka ei liian tiheään ja hyvin tuulettuvaan muotoon käyttämällä ristikkoa tai muuta karhunvatukkaiden kiipeilyapua. Lisäksi lehtien, keppien ja hedelmien epämuodostumat voivat johtua myös joidenkin ravintoaineiden riittämättömästä saannista. Lannoitus erityisillä kaliumpitoisilla marjalannoitteilla (Amazonilla 10,00 €) tai biologisella vaihtoehdolla eläinlannan tai kompostin muodossa tulisi mahdollisuuksien mukaan antaa useita kertoja vuodessa. Kaksivuotiaiden keppien säännöllinen leikkaaminen sadonkorjuun jälkeen antaa uusille versoille riittävästi valoa ja tilaa, mutta riistää taudeilta ja tuholaisilta toimeentulon.
Tärkeimmät karhunvatukkataudit ja niiden torjunta
Useimmat seuraavista sairauksista ovat vaikeasti hallittavissa ja esiintyvät usein, kun väestötiheys on liian korkea:
- Rubus-sukellus
- viiniköynnöstauti
- jauhe- ja homesieni
- harmaa hevonen
- Colletotrichum-hedelmämätä
Rubus-viiniköynnöksen sivuversot kasvavat puristettuna ja tukkimaisesti. Tästä kärsivien karhunvatukkaköynnösten elinvoimaisuus heikkenee ja yleensä kuolee noin viiden vuoden kuluessa. Viiniköynnöstauti puolestaan aiheuttaa aluksi mustien ja violettien täplien ilmestymistä viiniköynnöksiin. Tämäntyyppisten sienten mustia hedelmäkappaleita muodostuu myöhemmin, mikä voi vakavana myös johtaa kasvien kuolemaan. Härmäsienessä karhunvatukka kuivuu ennen kuin ne kypsyvät, kun taas härmäsienessä karhunvatukkakasvin lehtiin ja jänteisiin muodostuu valkeanharmaa pinnoite. Voit ruiskuttaa hometta vastaan luomukeitteellä, joka on tehty muutaman päivän vedessä liotetusta nokkosesta tai korteesta.
Vinkkejä ja temppuja
Vaikka karhunvatautiin on olemassa joitain kemiallisia lääkkeitä, ne pilaavat yleensä hedelmän käyttökelpoisuuden vähintään vuodeksi. Joitakin sairauksia voidaan hillitä poistamalla johdonmukaisesti tartunnan saanutta kasvimateriaalia ja tasaamalla viljelytiheyttä.
