Ilmainen sinikellot herkät kukat ovat aina inspiroineet runoilijoita ja tarinankertojia. Rapunzel, tyttö, jolla on uskomattoman pitkät hiukset lukittuina torniin, on nimetty kellokukkalajin Campanula rapunculus (" Rapunzelin kellokukka") mukaan, jonka juuria ja lehtiä syötiin usein vihanneksena keskiajalla. Kauniita perennoja viljellään vielä nykyäänkin niiden kauniiden, pitkäkestoisten kukkien vuoksi.
Milloin sinikello kukkii?
Kellokukan (Campanula) pääkukinta-aika on kesäkuusta syyskuuhun. Lajista riippuen niiden kukat kiiltävät sinisenä, violettina, vaaleanpunaisena tai valkoisena, ja niiden koko ja kasvutapa vaihtelevat. Sopivan sijainnin ja hyvän hoidon avulla niiden kukinta-aikaa voidaan pidentää ja tehostaa.
Sinikellot kukkivat jatkuvasti
Useimmat kellokukkalajit ja -lajikkeet kukkivat noin kesä-/heinäkuusta syyskuuhun. Erityisesti pienet, maata peittävät lajit voivat muodostaa tiiviin kukkamaton, joka loistaa sinisenä, violettina, vaaleanpunaisena tai valkoisena. Tasakasvuisia kelloja ovat Karpaattien kellokukka tai tähtikello. Muut lajit ovat melko korkeita ja kehittävät suuria kukkia. Nämä ovat ihanteellisia reunuksiin ja penkkeihin, ja niitä voidaan käyttää leikkokukkina. Myös suosittu Pyhän Marian kellokukka kuuluu tähän luokkaan.
Edistä kukintaa oikean sijainnin ja hyvän hoidon avulla
Sinikellot kukkivat kauniimmin, rehevämmin ja pidempään, mitä paremmin niistä hoidetaan. Kasveille ei ole tärkeää vain riittävästi vettä ja lannoitetta, vaan ne tarvitsevat myös tarpeitaan vastaavan paikan. Pääsääntönä on, että sinikellojen tulee olla mahdollisimman kirkkaita, mutta ei paahtavassa auringossa - erityisesti keskipäivän voimakas aurinko voi nopeasti polttaa kasveja, jotka ovat herkkiä tässä suhteessa. Tämä sääntö ei kuitenkaan päde kaikkiin kellokukkatyyppeihin, koska jotkut kamppulat kukkivat todella vain aurinkoisessa paikassa. Toiset kasvavat luonnostaan metsän reunassa ja tarvitsevat siksi varjoisan paikan.
Vinkkejä ja temppuja
Jotta perennoja innostaa kasvamaan enemmän ja tuottamaan vahvoja kukkia, ne kannattaa leikata noin käden korkeudelle joko kukinnan jälkeen tai viimeistään aikaisin keväällä.
