Todellinen arnica (Arnica montana) ei toiminut vain luonnonlääketieteessä, vaan myös henkisesti merkittävänä taikayrttinä. Seurauksena on, että tehdas lähes tuhoutui monilta alueilta Keski-Euroopassa.
Mitkä kasvit voidaan sekoittaa arnikkaan?
Todellinen arnica (Arnica montana) voidaan helposti sekoittaa muihin kasveihin, kuten pajulehtiin, miekkalehtiin, oranssinpunaiseen haukkaruhoon, niittypartaan tai häränsilmään. Vältä sekaannusta etsimällä piirteitä, kuten vastakkaisia, karvaisia lehtiä, 14–17 monisuonista sädekukkaa ja kukkien aromaattista tuoksua.
Arnikan historiallinen hämmennys
Vaikka arnikkaa käytettiin luultavasti lääkekasvina keltti- ja germaanisina aikoina, keskiaikaisten lähteiden todisteet viittaavat suurelta osin muihin kasveihin. Esimerkiksi Hildegard von Bingenin "Physicassa" sanotaan tarkoittaneen suden maitokasvia, ei arnikkaa, vaan pikemminkin spurgekasvia. Erilaiset lähteet 1500-luvulta ovat myös luultavasti sekoittaneet arnikan muihin kasveihin. Esimerkiksi Alisma on vesibanaani tai sammakon lusikkajuuri. Nämä muut kasvit liitettiin usein virheellisesti arnikan lääkeominaisuuksiin, kun niitä annosteltiin huolellisesti.
Arnikan kasvin optiset vastakkaiset
Keski-Euroopassa on erilaisia kasvilajeja, joihin arnika voidaan sekoittaa:
- pajulehtinen elecampane (Inula salicina)
- miekkalehtinen elecampane (Inula ensifolia)
- oranssinpunainen haukkarokko (Hieracium aurantiacum)
- niityn pitkäsarviparta (Tragopodon pratensis)
- häränsilmä tai lehmänsilmä (Buphtalmum salicifolium)
Arnica sekoitetaan usein muihin kasveihin, koska sen keltaiset kukat ovat samanlaisia kuin monet muut kasvit. Todellista arnikkaa ei kuitenkaan tarvitse sekoittaa muihin kasvilajeihin, jotta sitä käytettäessä vaarallisia vaikutuksia ilmenee: arnikan myrkyllinen vaikutus on kuitenkin niin voimakas, että sitä ei nykyään enää hyväksytä sisäiseen käyttöön.
Määritä todellinen arnica turvallisesti
Todellinen arnika on samanlainen kuin monet muut kasvit tyypillisillä yhdistelmäkukkillaan, mutta asiantuntijat voivat silti tunnistaa kasvin suhteellisen selvästi visuaalisesti. Keski-Euroopassa arnica kukkii yleensä touko-elokuussa. Kuppimaisten kukintojen halkaisija on yleensä 4-8 cm. Putkimaisten kukkien ympärillä kasvaa 14–17 monihermoista sädekukkaa. Arnikan lehdet ovat karvaisia ja (toisin kuin esimerkiksi härkäsilmä) vastakkaiset. Lehdet ovat ruusukkeen muotoisia ja ovat soikeita tai suikeamuotoisia. Arnikan kukille on ominaista myös aromaattinen tuoksu, jota ei tässä muodossa esiinny pajulehtisessä elecampanessa.
Vinkki
Arnikan viljely lääkinnällisiin tarkoituksiin on nykyään varsin kiistanalaista, sillä itse annostus voi aiheuttaa suuria ongelmia ja johtaa vakavaan myrkytykseen. Siksi tinktuurit (11,00 € Amazonissa) ja uutteet ulkoiseen käyttöön kannattaa ostaa erikoisliikkeistä.
