Kasvisuvussa Clover (Trifolium) on nyt yli 245 lajiketta, joista 16 kasvatetaan maataloudessa rehukasveina tai viherlantana. Yleisessä käytössä myös muut kasvit, kuten metsäsukula (suku Oxalis), lasketaan apilaksi, vaikka ne ovat taksonomisesti vain hyvin etäisesti sukua Trifolium-suvulle.
Millaiset apilatyypit ovat yleisimpiä puutarhoissa?
Putarhojen yleisimmät apilatyypit ovat niittyapila (Trifolium pratense), valkoapila (Trifolium repens) ja metsähapoka (Oxalis corniculata). Sarviapila (Lotus corniculatus), persia-apila (Trifolium resupinatum) ja Aleksandriiniapila (Trifolium alexandrinum) ovat myös tärkeitä maatalouden ja maanparannusten kann alta.
Yleisimmät apilalajit puutarhassa
Erilaiset apilat voivat levitä puutarhassa itsestään tai niitä voidaan viljellä erityisesti. Jotkut puutarhurit kasvattavat tietoisesti apilaa nurmikon sijasta, kun taas toiset taistelevat epätoivoisesti hävittääkseen apilan puutarhasta. Yleisimmät apilatyypit eurooppalaisissa puutarhoissa ovat:
- Niittyapila tai puna-apila (Trofolium pratense)
- Valkoapila (Trifolium repens)
- Suolalainen (Oxalis corniculata)
Muita tunnettuja apilalajikkeita ovat:
- Sarvikansi (Lotus corniculatus)
- Persianapila (Trifolium resupinatum)
- Aleksandriiniapila (Trifolium alexandrinum)
Niittyapilan erityispiirteet
Niittyapila on viljelyal altaan tärkein rehukasvi kaikista apilalajeista. Usein rehukasvina kasvatettua niittyapilaa kutsutaan yleensä myös puna-apilaksi sen punaisten kukintojen vuoksi. Tämä apila on yksi Euroopan vanhimmista maatalouslajikkeista, sillä niittyapilaa viljeltiin Flanderissa, Italiassa ja Espanjassa jo 1500-luvulla. Kuten muutkin maataloudessa käytetyt apilalajikkeet, niittyapila rakastaa suhteellisen viileitä, kosteita paikkoja, joissa kesät ovat sateisia. Tämä johtuu siitä, että näillä kasveilla on suhteellisen korkea vedentarve. Lisäksi puna-apila kannattaa kasvattaa melko raskaalla savimaalla, niittyapila ei siedä kovin hyvin paikkoja, joissa on hapanta maamateriaalia.
Valkoapilan ominaisuudet
Toisin kuin puna-apila, niin kutsuttu valkoinen apila (Trifolium repens) muodostaa hiipiviä versoja, jotka kasvavat lähellä maata ja kasvattavat juuria. Valkoapila on rehupalkokasveista ainoa kasvi, joka kestää jatkuvaa laiduntamista ja nurmikon kuormitusta pitkällä aikavälillä. Tästä syystä tämäntyyppinen apila sopii erityisen hyvin nurmikon korvikkeeksi. Valkoapila reagoi vähemmän herkästi kylmä- ja kuivuusvaiheisiin kuin punainen apila. Valkoapila on myös hieman vähemmän vaativa kuin niittyapila maaperän suhteen.
Maan parantaminen apilalla
Maataloudessa käytetyn apilan eri lajikkeet parantavat maaperää fysikaalisesti ja kemiallisesti. Toisa alta apilan hienot juuret löystävät maata syvästi ja voivat siten estää esimerkiksi säännöllisen viljanviljelyn aiheuttamia maavaurioita. Toisa alta apilan juurissa olevat kyhmybakteerit keräävät myös typpeä maaperään, mikä on tärkeää monien kasvien kasvulle. Apilan viljelyn kanssa ei kuitenkaan kannata liioitella ja pitää 3–4 vuoden viljelytauko yksittäisten apilan viljelykierrosten välillä valko-apilalla ja 5–8 vuotta puna-apilalla.
Kun apilasta tulee tuholainen nurmikolla
Tietyissä olosuhteissa voi tapahtua, että apila leviää nurmikolla tahattomasti. Jos nurmikolla leviää paljon apilaa, lannoitus sarvilastuilla (Amazonilla 32,00 €) voi auttaa: Nämä edistävät ruohon tervettä kasvua ilman, että apila saa lisäfosfaattia (kuten muiden lannoitteiden sisältämä). Keväällä voi myös olla hyödyllistä poistaa apila perusteellisesti nurmikolta karkaisukoneella. Paljaat alueet tulee sitten lannoittaa ja nurmikko kylvää uudelleen. Vaikeissa tapauksissa voidaan käyttää myös kemiallisia aineita, jotka vaikuttavat vain kaksisirkkaisiin heiniin, eivät yksisirkkaisiin ruohoihin.
Vinkki
Uudenvuodenaattona onnenlahjaksi suosittu onnenapila (Oxalis tetraphylla) on erityisen suosittu neliapilansa ansiosta. Pakkasherkkyytensä vuoksi sitä kasvatetaan yleensä sisätiloissa, mutta kesällä sitä voidaan viljellä myös ulkona ruukuissa. Onnenapilan pienet säilytysmukulat ovat jopa syötäviä.
