Sinisikellot – kasvitieteilijät kutsuvat niitä Campanulaksi – ovat suuri kasvisuku, jolla on noin 300–500 jäsentä. Useimmat luonnonvaraiset muodot kukkivat sinisen tai violetin sävyissä, mutta on myös valkoisia, oransseja, vaaleanpunaisia tai keltaisia viljeltyjä lajikkeita. Paikka tulee valita kunkin Campanula-lajin mukaan, koska niillä on joskus täysin erilaiset tarpeet.
Mihin sinikellot kannattaa istuttaa?
Ihanteellinen sijainti sinikelloille vaihtelee lajin mukaan, ja aurinkoiset ja osittain varjoisat paikat sopivat. Ne suosivat löysää, hyvin valutettua, ravinnepitoista ja kosteaa maaperää. Vältä aurinkoisia paikkoja, joissa on keskipäivän aurinko, koska niitä siedetään yleensä vähemmän.
Ihanteellinen sijainti riippuu lajista
Kellokukkaa, joka tunnetaan myös nimellä kampanula, voidaan pohjimmiltaan viljellä erinomaisesti sekä aurinkoisissa että osittain varjoisissa paikoissa, vaikka jotkut lajit ovat jopa melko varjoa sietäviä. Esimerkiksi metsäkello (Campanula latifolia) kasvaa luonnollisesti metsän reunassa ja viihtyy siksi parhaiten valoisissa ja varjoisissa puutarhoissa tai parvekkeilla. Muut lajit, kuten niittykukka (Campanula patula), pitävät aurinkoisista paikoista. Täysaurinkoisia paikkoja (etenkin keskipäivän auringossa) kaikki sinikellot sietävät kuitenkin enemmän tai vähemmän huonosti, joten niitä tulee välttää.
Sinisikellot pitävät löysästä maasta
Vaikka tarpeet sijainnin suhteen olisivat kuinka erilaisia, sinikellot ovat samaa mieltä maaperän olosuhteista. Kaikki Campanula-lajit viihtyvät parhaiten löysällä, hyvin valutetulla, ravinnerikkaalla ja raikkaalla (eli kostealla) maaperällä, vaikka, kuten lähes kaikkien kasvien kohdalla, vesistöä on tietysti estettävä. Ruukuissa tai ämpärissä viljellyt kellokukat tulisi myös varustaa sopivalla alustalla, vaikka kaupallisesti saatavilla oleva ruukkumulta (10,00 € Amazonissa) on yleensä täysin riittävä ja se otetaan hyvin vastaan. Hiekkamaa on helppo parantaa kompostimaalla, mutta paljon savea sisältävä maa kannattaa vaihtaa.
Vinkkejä ja temppuja
Kellokukkia ei ole helppo viljellä vain peenteissä, reunuksissa tai ruukuissa, vaan ne sopivat myös ihanteellisesti kivipuutarhaan istutettaviksi – edellyttäen tietysti, että kasvualusta vastaa kasvin tarpeita.
