Intiannokkonen on erittäin kaunis kesäinen monivuotinen värikkäillä kukilla, joka myös vaatii vähän hoitoa. Tunnetaan useita lajeja, joista erityisen yleisiä ovat Monarda didyma (" kultainen balsami") ja Monarda fistulosa (" villi monardi") sekä niiden hybridit. Riippumatta siitä, mistä intialaisesta nokkosesta olet kiinnostunut, kaikki tyypit ovat täysin kestäviä.
Onko intialainen nokkonen kestävä ja miten hoidat sitä?
Intialainen nokkonen on kestävä ja vaatii vähän hoitoa. Lajista riippuen se suosii hieman varjoisia tai kuivia paikkoja, ja se voidaan leikata läheltä maata ennen talvea. Keväällä kypsä komposti tukee itämistä ja kasvua.
Vahva intialainen nokkonen
Se on erittäin vankka kasvi, jota tuholaiset tai sairaudet hyökkäävät harvoin. Ainoa ongelma on härmäsieni, jota esiintyy tyypillisesti vain kesällä ja joka johtuu yleensä liian kuivasta tai liian kapeasta sijainnista. Intialaiset nokkoset sietävät erittäin hyvin pakkaset, mikäli ne ovat oikeassa paikassa.
Valitse sopiva paikka
Oikea sijainti on välttämätön loukkaantumisvapaalle talvehtimiselle. Lajista riippuen kasvit suosivat hieman erilaisia paikkoja. Esimerkiksi kultainen balsami suosii hieman varjoisaa, hieman kosteaa paikkaa, vaikka se ei saa koskaan olla liian märkä. Monarda fistulosa sietää huomattavasti enemmän kuivuutta ja on siksi parempi istuttaa hiekkaisempaan maaperään. Ole varovainen, ettet kastele molemmilla tyypeillä - tämä vain saa kasvin mätänemään ja kuolemaan - todellinen vaara, etenkin leudona mutta kosteana talvena.
Intian nokkosen valmistaminen talveksi
Intialainen nokkonen kuivuu kukinnan jälkeen ja voidaan siksi leikata takaisin juuri maanpinnan yläpuolelle vähän ennen talven tuloa. Lisätoimenpiteet talveen valmistautumiseksi, kuten peittäminen pensaalla tai multaa, eivät ole tarpeen. Keväällä anna intialaisille nokkosille kypsää kompostia. Aloituslannoitteella varmistetaan, että perennoja itävät jälleen hyvin.
Vinkki
Talvea edeltävä karsiminen voidaan toki tehdä myös keväällä. Jos kuitenkin käytät saksia liian myöhään, itäminen voi viivästyä ja siten haitata muuten elinvoimaisten kasvien kasvua ja kukintaa.
