Kasvitarhassa monokulttuurit eivät voi vain tulla nopeasti tylsiksi, vaan myös vaarallisia: tuholaiset ja sieni- tai bakteeripatogeenit leviävät nopeammin, ja samanlaiset kasvit kilpailevat aina keskenään ravinteista ja vedestä. Siksi talvikuukaudet ovat optimaalinen aika suunnitella optimaaliset sekaviljelmät sänkyihin. Silloin erityyppiset vihannekset kasvavat samassa sängyssä samaan aikaan - ja täydentävät toisiaan täydellisesti.
Kuinka suunnittelen sekaviljelmiä kasvimaassa?
Kasvitarhaan sekaviljelmiä suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon eri kasviperheet ja niiden yhteensopivuus, sekoittaa raskaita, keskisuuria ja heikkoja ruokintalaitteita sekä yhdistellä kasveja, joilla on erilaisia kasvutottumuksia ja juurisyvyyttä. Myös viljelykierto sekä esi-, pää- ja jälkiviljely ovat tärkeitä.
Mitkä vihannekset tulevat hyvin toimeen – ja mitkä eivät
Kaikkia vihanneksia ei kuitenkaan voi yhdistää. Sen sijaan onnistunut seka- tai rivisekoitusviljely vaatii huolellista suunnittelua, sillä kaikki kasvilajit tai kasviperheet eivät siedä toisiaan loputtomiin. Sen sijaan on muita, jotka täydentävät toisiaan täydellisesti. Kun suunnittelet vihannessekoitusta, kiinnitä erityistä huomiota näihin kohtiin:
- Sekoita raskaita, keskikokoisia ja heikkoja syöjiä.
- Istuta aina ensin raskaat syöttölaitteet äläkä sekoita niitä muihin raskaisiin syöttölaitteisiin.
- Pensaisten kasvien lisäksi istutetaan hoikkia, korkeita lajeja.
- Syväjuuristen kasvien lisäksi menestyvät parhaiten matalajuuriset lajit.
- Molemmissa tapauksissa kasvit eivät pääse toistensa tielle eri kasvun vuoksi.
- Kukkivat perennat ja yrtit, kuten laventeli, tilli, persilja, sopivat erityisen hyvin reunuksiksi
Kiinnitä istutusta suunnitellessasi huomiota onnistuneen sekaviljelyn sääntöjen lisäksi myös ns. viljelykiertoon.
Tämä kasviperhe on yhteensopimaton keskenään
Erityisesti seuraavien kasviperheiden lajeja ei saa istuttaa lähekkäin sekaviljelmässä tai vuoroviljelyssä, koska ne eivät ole yhteensopivia keskenään ja keskenään:
- Chenopodiaceae: punajuuri, pinaatti, mangoldi
- Umbelliferae: persilja, porkkana, palsternakka, selleri, fenkoli, tilli
- Kurpitsaperhe (Cucurbitacea): kurkku, meloni, kurpitsa
- Crucifera: puutarhakaali, retiisi, retiisi, rukolakaali, kiinankaali, bok choy, puutarhakrassi
Varmista ennen kaikkea, ettei kaalikasvien (suurempia) satojäämiä jää pekkaan. Tällä voi olla negatiivinen vaikutus myöhempiin viljelykasveihin, kuten pinaattiin, salaattiin, porkkanoihin ja papuihin. Samoja kasveja (perheitä) ei myöskään kannata kasvattaa samassa pekassa joka vuosi, vaan hedelmät on aina vaihdettava. Näin maaperä palautuu, eikä se ole yksipuolisesti köyhdytetty.
Esi-, pää- ja jälkiviljely
Periaatteessa puutarhassa tehdään ero esi-, pää- ja jälkikulttuurin välillä. Esikasvit (kuten pinaatti) voidaan kylvää jopa neljässä celsiusasteessa, ne kypsyvät nopeasti ja ovat yleensä sadonkorjuuvalmiita neljästä kuuteen viikossa. Pääsadot tulevat noin toukokuun puolivälistä loppupuolelle ja myöhemmin, ja toissijaiset sadot alkavat loppukesästä. Sääntönä on, että esi- ja jälkikulttuurit eivät saa haitata pääsatoja.
Vinkki
Kylväessä tai istutuksessa huomioi eri kypsymisajat. Voit estää tiettyjen vihannesten runsaan syömisen kerralla, kun et istuta samoja lajeja penkkiin samaan aikaan, vaan noin viikon välein.
