Granaattiomenan hedelmä on erityinen marjan muoto, aivan kuten sitrushedelmä. Kuten tämä, se ei kypsy sadonkorjuun jälkeen. Kasvitieteellisesti Punica granatum ja Citrus eivät kuitenkaan ole sukua toisilleen.
Ovatko granaattiomena sitrushedelmiä?
Granaattiomenat eivät ole sitrushedelmiä, jotka kuuluvat rue-perheeseen, koska ne kuuluvat kasvitieteellisesti loosestrife-perheeseen. Sitrushedelmiä ovat appelsiinit, mandariinit tai sitruunat.
Vaikka granaattiomenoiden ja sitrushedelmien välillä on joitain yhtäläisyyksiä, granaattiomenat eivät ole sitruskasveja. Jälkimmäisiin kuuluvat mm. B.
- Mandariinit,
- appelsiinit,
- Greipit,
- Lime,
- sitruunat,
- Kumquats.
Sitruskasvit kuuluvat Rutaceae-heimoon ja granaattiomenapuut loosestrife-perheeseen.
Yhteisyydet
Kuten sitrushedelmät, granaattiomena on erityinen marja, joka ei enää kypsy sadonkorjuun jälkeen. Granaattiomenan ja sitrushedelmien yhdistävät sen mieto, hapan maku, jossa on hieman kirpeä vivahde, kuten tunnemme sen greipeistä.
Molemmat kasvit viihtyvät alueilla, joilla on trooppinen tai subtrooppinen ilmasto. Sekä sitrushedelmillä että granaattiomenahedelmillä on pitkä kypsymisaika. Siksi hedelmien kypsyminen vaatii pitkän, lämpimän kesän. Molemmat hedelmäpuutyypit ovat herkkiä pakkaselle, ja tästä syystä niitä voidaan yleensä pitää vain konttikasveina Saksassa.
Erot
Toisin kuin ikivihreät sitruspuut, granaattiomenapuu on lehtipuu. Lukuun ottamatta lukuisia ulkoisia eroja (kukan ja hedelmän väri, puun tai pensaan koko), sitrushedelmät ovat, toisin kuin vahvat granaattiomenat, herkkiä kaikenlaisille sienitaudeille ja tuholaisille. Vaikka granaattiomenakasvit selviytyvät kuivista ajoista sellaisissa kasvumaissa kuin Israelissa, Turkissa tai Marokossa, sitrushedelmät vaativat jatkuvaa kastelua hyvän sadon saavuttamiseksi.
Vinkkejä ja temppuja
Granaattiomenia voi puristaa kuin sitrushedelmiä. Kypsän granaattiomenan kanssa kannattaa kuitenkin olla varovaisempi, sillä mehuroiskeet jättävät vaatteisiin syvän punaisia tahroja, joita on vaikea saada pois.
